tottumukset

Meillä on kotona aloitettu leipomaan marraskuussa ja nyt jatkettu joulukuussa. Liikun edelleen säännöllisesti, mutta täytynee sanoa, että liiku enemmän kuin syöt ei nyt oikein ole kohdannut omalla kohdalla. Pimeys oikein antaa luvan nauttia ruuanlaitosta ja leivonnasta ja on sitäpaitsi mukavaa yhdessä tekemistä perheen kanssa., mutta kun herkkuja voi syödä suhteessa enemmän kuin vaikka ruisleipää. Kuusi pipparia menee helposti, mutta yritäppä kuutta ruisleipää. Tulisiko säästöä, jos ravintotottumukset olisivat edes oikeansuuntaiset, jolloin ruuan tarpeen määrä vähenee kun siihen tulee laatua. Kuulin, että murrosikäinen oli hampurilaisbaarissa ostanut (kertojan mukaan) itselleen kahdeksan juustohampurilaista. Menisikö kahdeksan lautasellista makaronilaatikkoa?

Vierailen työni puolesta terveyssivuilla. Luen tutkimuksia ja uusimpia julkaisuja ja näiden lukemisesta on koostunut jonkinlainen ajatus.  Huomaan, että asioihin tutustuminen tuo ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Suomessa ruoka on kallista ja jos haluaa syödä terveellisesti niin helposti tulee ajatus siitä, että terveellinen ruoka on kalliimpaa. Jossain määrin onkin, mutta valintoja tehden voi vaikuttaa omaan ruokaostosten hintaan. Epäterveellinen ruoka on helpommin saatavilla. Ajatelkaa kuinka paljon ketjuravintoloita Suomessakin on, joissa halpa ja terveellisyys ei kohtaa. Miten voitaisiin vaikuttaa siihen, että olisi mukavaa mennä syömään niin ettei terveellinen valinta olisi vain salaatti? Tai ainakin salaattiin panostettaisiin enemmän. Lämmin salaatti?

Meillä on kouluruoka. Voiko siihen panostaa enemmän? Vai vaikuttaako kouluruuan huonoon maineeseen Suomessa asenne. Itse aikuisena peruskoulun ruokia syödessäni totesin ruuan todella hyväksi. Olin erittäin tyytyväinen kun työn puolesta pääsee suoraan lämpimään ja edulliseen ruokapöytään. Olisiko nuorten ruokatottumukset kotona niin erilaiset, että tavallinen kouluruoka ei maistu?

Käyn työn puolesta läpi eri sairauksia ja aina se loppuu asioihin elintapatottumukset, miten niillä voidaan vaikuttaa terveyteen. Lääkitys ja elintapaohjaus, sairaudenhoito ja elintapaohjaus. Pitääkö kouluttaa erillinen ryhmä, jolla on koulutus pelkästään elintapatottumuksiin Ruoka, liikunta, ergonomia, päihteet ja tupakka, vai onko meillä jo osaamista, jota terveydenhuollossa voisi hyödyntää, osaamista joka ei jo huku omaan perustyöhön, seulontatutkimuksiin, kehittämiseen ja perheiden mielenterveysongelmiin. Pitäisikö nämä osaajat sitouttaa terveydenhuoltoon terveyskeskus-koti kulkijoiksi, jotta elintapatottumuksiin saataisiin muutoksia oikeasti?

Tulee mieleen tapa ja tottumukset. Pitänee opettaa tapamuutoksia. Ollaanhan me nopeasti opittu tämä istuva työ muutoskin. Ymmärrän, että liikkuaksemme saman verran kuin isovanhempamme, pitäisi hölkätä neljä tuntia päivässä. Ei onnistu, joten pakko kai yrittää laittaa lusikka kauniiseen käteen (ja huolehtia, että lusikassa on terveellinen vaihtoehto), mutta kuinka kiva olisi vaikka salaattibaari tai jogurttibaari enkä suuttuisi, jos joku tekisi ruokaostokseni ravintosuositusten mukaisesti. Nyt oma mielipide on, että aika hyvällä mallilla ruokatottumukset ovat, mutta jos haluaisin muutosta, en taida löytää aikaa siihen. Miten ne, jotka oikeasti olisivat ruokaremontin tarpeessa.  Tarvitsevatko he muutosta ruokatottumuksille? Raskas työ, vähän aikaa. Se vasta haastavaa onkin.