26.11.2013
Kartanonrouvan arki eli piian hommat alkaa klo 6.00
Käydään
usein keskusteluja siitä, että aina on kiire ja stressi. En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa, mutta aviomieheni tokaisu, että sun pitäisi kirjoittaa blogia. Työt, kaksi koulua, kaksi lasta, iso maatalo (ei tuota muuta
kuin työtä, mutta on meidän ihana koti) joka mun mielestä pitää olla siisti ja sämpylät leivottuna, toive, että oma kunto olisi aina lähellä maratonvalmiutta (kuusi juossut) ja ihan hyvin jaksan.
Jaksankin koska pidän kaikesta mitä teen.
Ongelma onkin, että kaikkea ei pitäisi tehdä niin tosissaan tai voisi ainakin suhtautua rennommin, mutta
jos suhtautuu rennommin on huono omatunto.Luojan kiitos olen 43 -vuotias ja ikä vaatii palautumisaikaa. Ehdin siivoamaan ja leipomaan ja opiskelemaan.
Nuorena juoksinkin
joka aamu enkä tuntenut loppuunpalamisen rajoja vaan itkin eteisenlattialla ja lähdin lenkille. Vedin jumppia parhaimmillaan kolme illassa ja meninkin rullaluistimilla.
Amerikanreissulla
hajosi rengas Floridassa pikatielle, satoi kaatamalla, en edes hermostunut vaan otin lenkkarit takaluukusta ja juoksin lähimmälle bensa-asemalle ja soitin hinausauton. Eivät meinanneet uskoa Suomineitoa koska meillä oli 72- vuoden Cadillac
eikä meinannut löytyä tarpeeksi isoa lavettia autolle ja koko loman juoksin joka aamu. Silloin söinkin surkeasti tässä olenkin petrannut huomattavasti ( 43-v ja aineenvaihdunta?)
Vuosia myöhemmin oltiin aviomiehen kanssa New yorkin lomalla kolme päivää, niin silloinkin piti käydä joka aamu keskuspuistossa lenkillä eli illalla ajoissa petiin. Taaskaan jälkeenpäin
miettien ei mitään järkeä. Maailman parasta seuraa ja yhteistä aikaa niin minä lenkkeilen niinkuin aina kotonakin, mutta se oli muisto meidän aikaisemmasta New Yorkin ajoista kun asuttiin siellä kuukausi niin toki
joka aamu Columbian yliopistolta lähdin ennen töitä keskupuistoon lenkille, muttakun....
Tämä
oli johdanto kun taas teen montaa asiaa (joista aidosti nautin), että miten minä aina päädyn tällaiseen tilanteeseen. Minulla ei ole puuhakkaasta alustuksesta huolimatta depressiivisiä kausia, vähän väsy joskus,
mutta pääosin aika iloisella ja yltiöpositiivisellakin mielellä mennään.
Olkoon tämä siis minun päiväkirjani ja opiksi
minulle omista touhuistani. Tuli mieleen, että vähän sama asia kuin ruokapäiväkirja 'ohhoh kymmenen kiloa on tullut enkä mitään ole syönyt' Kirjoitan siis arjestani itselleni. Katsotaan mitkä asiat oikeasti
ovat päällimmäisenä mielessäni. Perhe,terveys, opiskelu, talon remontti, lenkkeily...
Tämä on siis minun puuhapäiväkirja ja alkaa
tänään, enkä ehdi lenkille....
Tiistain tärkeimmät
Tytön
pianon iltasoitto, pojan ruotsinkokeeseen luku (vastuu isällä)
klo 6.00 ylös
0.Puut
suulista ja kakluuni (tai kakluunit riippuu pakkasesta) lämpimäksi
0,5.lapset ylös , aamupalat, yleissiivous
0,75 katso peiliin, että näytät ihmiseltä ennenkuin menet ulos
1.lapset kouluun
1,25 kauppa, ruuan valmistus, kakluuni, puut suulista
1,5 omat työt
2.torstain tuntisuunnitelmat valmiiksi koska keskiviikkona seminaari Tampereella, huomenna ei ehdi
3. tarkista koulu 1.n tehtävälista,
että olet kaikki tehnyt
4. koulu 2. esseen jatkaminen
4,5 peili, nuttura, huulirasva
ja ulos
5.töihin
6.iltaopetus
7.torstain tarvikkeet koululta
8. kotiin klo 21.00
8,5
lapset iltapala, pesu ja nukkumaan (mies usein hoitaa nämä kun olen illan töissä)
9. huomisen ruoka
10. klo 22.00 petiin