Äidin ottama kuva ei tee oikeutta tyttären tekemille taideteoksen väreille. Näistä tulee hyvälle mielelle.
Välillä on hyvä kirjoittaa kun luisto ei ole ihan kohdallaan. Omista teksteistä näkyy myös arjen ilo ja tekemisen riemu, mutta silloin on kai niin voimissaan, että hyvää on kiva myös jakaa. Viimeinen kuukausi on mennyt käsijarru päällä. Niin sanottu urheilu purkaa stressiä meni jälleen kerran vähän yli. Ehdin parhaimmillaan käydä kuudesti viikosta treenaamassa. Kolme punttia ja kolme lenkkiä alkoi olla motto. No oikeassa elämässä se ei pitkään voi jatkua, mutta tällä kertaa tunnistin ylikunnon ajoissa (tämä on se hyvä puoli koko tarinassa) Kroppahan ei väsy vaan ensin menee mieli. Ei tule uni ja jos tulee ei ole levännyt. Varsin huono yhdistelmä. No oli reiden takaosat jumissa, mutta ne on melkein aina.
Nyt siis tunnistin ylikunnon oireet. Ensin huomasi ettei jaksa keskittyä ja toiseksi ei kiinnostanutkaan keskittyä. Illalla ei ollut väsynyt vaan kierroksilla ja nukuttu yö oli täynnä unia. Lupasin itselleni, että viikko taukoa urheilusta. Saattaa olla, että pelkkä urheilu ei ollut uupumuksen syy vaan pitkät työpäivät, poissa kotoa, vastuu koulusta. Illalla ei ollut enää potkua kuin vetää viltti päälle ja maata sohvalla. Muutama ilta siinä niin silloin vasta mieli painuukin. Hyvää aikaa menee hukkaan.
Jos ei liiku alkaa syömään. Miten se nyt niin taas meneekin. Leipää ja muuta. Olo vain turtuu ja jos on tottunut suht reippaaseen oloon, niin turpean naaman ja vatsan kanssa ei ole kivaa ainakaan aviomiehellä. Onko nainen vartalonsa vanki? Toivottavasti älysin musertua hiljaa etten anna tällaista mallia lapsilleni.
Pitäisi olla itselleen armollinen ja olla vaan välillä jos siihen on tilaisuus. Miten nauttia ilman huonoa omaatuntoa?
Viime viikko on taas liikuttu muutama kerta. Kolme lenkkiä ja yksi puntti. Liikkumisen ilo löytyy kun hiukan hengähtää ja olokin alkaa kaipaamaan liikettä. liikkumisen merkitys muuten kasvaa kun EI liiku. Sama tuntuu olevan syömisessä. Syömistä ei mieti kun se on kunnossa, mutta monta herkkupäivää putkeen niin syöminen on koko ajan mielessä. Hyväkuntoisena ei jauha liikkumisesta ja urheilusta, mutta sohvalla miettii, että pitäisi liikkua.
Antaa valon tuoda tullessaan lisää puhtia ja energiaa. Nautitaan ympärillä olevista asioista. Otetaan arjen rytmistä kiinni ja opetellaan vaan olemaan, jotta jaksetaan taas keskittyä ja huolehtia itsestämme sopivasti.