Eilen konfirmoitiin meidän esikoinen. Hieno, arvokas päivä monella tapaa. Oma poika puvussa. Vieraita oli 35, 26 aikuista ja 9 lasta. isomummukin 95 - vuotta oli paikalla. Kaikki vieraamme tulivat matkan takaa, joten olimme
valmistaneet lämpimän ruuan, lohikeiton.
Juhlat sujuivat mukavasti. Ehdittiin jutella ja vaihtaa kuulumisia. Oli ihanaa nähdä kaikki tärkeät yhtäaikaa. Ehdittiin jo miettiä seuraavia juhlia. Liian vähän
juhlitaan ja nähdään. Toivottavasti hyvä aikomus myös toteutuu.
Rippipoika oli ennakkoon jännittänyt juhlia ja ehkä hiukan huolestunut mahtaako toive moposta ja mopokortista toteutua. Nyt on mopo ja mopokortii
varmistunut.
Illalla pojalta tuli itku. Väsymys esitti myös omaa osaa, mutta kyllä siellä ikäväkin on meidän Lilliä. Ensimmäiset isot juhlat eikä Lilliä ole.
Poika oli kuitenkin juhlistaan
iloinen. Lähti aamulla rippiristi kaulassa kouluun.