Eilen 21.4.22 Aviomies täytti 50 v.
Kiitollinen on sana joka itselleni tulee ensimmäisenä mieleen. On kasvettu yhdessä aikuisiksi.
Kuvissa yläkerran remontista. Olen tästä pitkään haaveillut. Tyttären kanssa suunniteltiin värit. Mies toimi käytännön oppaana, minkälaista maalia ja missä järjestyksessä tulee edetä. Aloitin naulojen kittaamisella ja kiinnittämällä makuulaturipaperit seinään. Hioin puuseinät, ovien karmit, rappuset, rappusten kaiteet ja yläkerran lattian. Imuroin ja pesin lattiat ja sitten maalattiin. Tytär auttoi lattian ja seinien maalaamisessa. Se oli mukavaa kun tiesi, että välillä oli toinen kaverina. Oikeastaan koko projekti oli ihan mukava. Kummasti sitä on oppinut etenemään rauhassa. Ennen olisi tehnyt yhteenmenoon niin kauan kuin tulee valmista. Nykyään keho ja mieli vaatii taukoa.
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.