Muutama sana Helmikuusta. Älykellosta kirjoitin viimeksi. En kirjoita enempää. Ei ole nyt käytössä.
Yhtenä Tammikuun iltana nousi kuume. Aamulla töihin. Seuraavina päivinä alkoi alaselkä vihoitella. Minulla ei ole isompia ongelmia selän kanssa ollut ennen.
Olin sairaalassa muutaman päivän ja kiitos hyvälle lääkärille kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt. Tulehdusarvot olivat koholla. Reumaakin epäiltiin.
Olin muutaman päivän töissä kun illalla tunsin oikealla puolella selässä ettei kanna. En päässyt kyykkyyn, istumaan tai
kumartumaan. Silloin tuli itku kun olin jo ajatellut, että suunta on parempaan päin.
Tästä viisi päivää myöhemmin
istun taas. En kumarra tai kyykisty, mutta parempi. Sen täytyy riittää nyt.
Tytär tuli kipeäksi'. Kuume nousi 38.3. yleiskunto hyvä.
Hermostuttaa kaiken koronauutisoinnin kanssa. Itse en flunssaa kestäisi. Yskiminen räjäyttää selän.
Nyt pitää älytä
olla. Kuntouttaa. Viimeksi aloitin ensiapukoulutuksella ja se ei ole kevyt opettajallekaan.
Tuntuu, että syrjäydyn.
Olen tottunut, että olen monessa mukana. Nyt luen ja katson tv.tä.
Kirjoitan ihan itselleni miten on Helmikuu ja osa Maaliskuusta mennyt. Ei halua puhella selästä saatika kotona näyttäytyä tällaisena. Odotan, että
mies on poissa huoneesta ennenkuin nousen ylös koska se näyttää kömpelöltä. Mies kuitenkin vahtii. Lapset kanssa, mutta eivät sano mitään.
Puran päätäni liikkumalla. Nyt tsemppaan wc käynnit. Juon kuitenkin sillä viimeksi lopetin juomisen ja sairaalassa näkyi kuivuminen. Viisaus ei asu minussa.
Kirjoitin, älä kysy.