Chilihaukea
Joulunodotus ja tunnelma tulivat hiukan varkain. Itsellä on vaikea asettua tilaan, että aikaa on yllin kyllin.
Olen ehtinyt lukea yhden kirjan kokonaan yhdeltä istumalta. En ole ennen niin tehnyt. Luen aina tunnin tai kaksi kerrallaan. Unohdin syödä, mitä ei myöskään ole koskaan ennen tapahtunut. Ihmettelin heikkoa
oloa. Jääkaappi täynnä ruokaa, mutta en huomannut syödä?
Lukeminen on rakas harrastus. Luen paljon työhön liittyvää ja aina
oma mielenkiinto edellä ja lukemista on paljon. Ehkä siksi jää romaanit lukematta. Olen aikoinani aloittanut divarilukemisella, jossa käytiin viikottain vaihtamassa sarjakuvia. Sitten tuli Lotta kirjat, Danan tytöt, Stephen King
ja elämänkerrat. Nämä muistan parhaitan nuoruudesta.
Elämäkerrat olivat tervehdyttäviä nuorelle tytölle. Ihana kuninkaallinen
elämä tai kuuluisuus ei ollutkaan niin ihanaa, oli jopa sellaista, jota ei itselleen olisi halunnut. Aika traagisia tarinoita itse asiassa. Ihailin nuorena Grace Kellyä. Aika haastavaa oli elää senaikaisessa Monacossa. Ihailin myös
Madonnaa tai Andre Agassia. En ihaillut kirjan jälkeen (Aino Sibeliusta ihailen edelleen) Aika vanha sielu minulla on aina ollut. Tykkäsin kuunnella nuorena Barbara Streisandia, Mireille Mathiuta ja tietenkin Elvistä, mutta kuuntelin
myös Meiju Suvasta, Marionia, Eppu Normaalia ja Tumppia.
Äidiksi tultuani tulivat tutuiksi Ronja Ryövärintytär, Leo leijonanmieli, Hiekkalan lapset,
muumit, Pupu Tupuna, Miina ja Manu , Viiru ja Pesonen, Heinähattu ja Vilttitossu, karhukirjeita, Onneli ja Anneli, Ella kirjat ja monet muut. Näitä luettiin ääneen.
Kun tytär meni eskariin aloin uudelleen opiskella. Aloitin kasvatustieteillä. Miten kaikki olikin niin mielenkiintoista? Ei ollut pulaa lähteistä kun niitä piti sovittaa eseeseen. Sen tunnistaa kun alkaa tekemään
intohimolla ja ainesta kertyy. Tästä päästään kiinni kriittiseen tietoon kun näkemys avartuu lukemalla eri ajattelijoiden ajatuksia. Saa kokea konseksuksen. Punaisen langan yhteisestä asiasta.
Omalla kohdallani olen oppinut juuri lukemisen kautta, että kun tutustuu asiaan laajalti ja usealta kantilta, mustavalkoisuus haviää ja tulee harmaan alueita.
Joskushan aloittaa lukemisen vahva asenne päällä ja löytääkin itsensä uppoutumasta aiheeseen ja hakemaan lisätietoa. Kanta muuttuu ja joskus muuten ihan helpolla huomiollakin.
Aina ei tarvita edes kattavaa perustelua. Ei vain ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta.
Kasvatustiede taas tuntui joskus kuivalta tai tylsältä siis vain
sanana. Kyllähän meillä on tietoa kasvatuksesta ihan ilman tiedettäkin. Mukavaa on huomata, että kannattaa tutustua paremmin. Sillä ihan tuon kasvatustieteen tiellä olen edelleen vaikka pidän itseäni terveys ja
hoitotieteen ihmisenä. Opettajana olen tietenkin tuota kaikkea ja siitä olen kiitollinen, että saan tehdä oman intohimon kautta.
Lomalla olenkin ehtinyt
miettimään, että kunpa saisin pitää tämän työnilon. Minulla on ollut viime syksystä nuoria opiskelijoita. Ennen kaikkea olen oppinut eniten itsestäni, mutta myös meistä yhdessä. Tervetullut
muutos työrupeamaan. Nuorten kanssa on erilainen lähestyminen kuin aikuisten kanssa, vaikka paljon samaakin. Luottamus pitää olla ja luoda hyvä oppimisen ilmapiiri, jotta jaksetaan itse asiaan keskittyä. Ihan tavallisia asioita,
mutta tärkeitä.
Lukeminen tuli näköjään pääaiheeksi. Pitikiö kirjoittaa joulusta? Lukeminen on antanut itselle paljon ja sen
avulla olen tavoittanut omia unelmiani. Yksi hömppäkirja riittää. Tekee mieli lukea oikeita asioita. Tarkoittaakohan sitä, että hömppäkin teki tehtävänsä ja sillekin on välillä paikkansa. Aika
vanhaksi olen joutunut elämään, että noita harmaita alueita alkaa pilkottamaan, siis sitä rentoutta asioihin.
Kohti Uutta Vuotta
2018 hyvillä mielin ja vähän odottavallakin.