Lomapäivät ovat tehneet tehtävänsä. Kaipaa jo vähän rutiinia. Vapaapäivät ovat rentouttavia, mutta ryhtyminen kestää kauemmin kuin arkipäivänä. Pitänee arvostaa sitäkin.
Teini pahoittaa mielensä aika ajoin, mutta onneksi leppyykin aika pian. Ehtiikin ehdottaa asioita niin paljon lyhyessä ajassa ja kaikki ehdotukset muuten maksavat jotain.
Esikoiseni juuri yhden 'ei käy' vastauksen jälkeen tiuskaisi, että kaverin äiti on sellainen hyvä tyyppi, se on rento. Ostaa kuulemma herkkujakin vaikka kuinka paljon. Ei tunnu hyvältä ei, siis minusta. Ei auta, mutta olo helpottuu kun tiuskahduksen ja tuiskahduksen ja oven kolautuksen jälkeen alle tunnissa poika tulee alas ja kysyy mitä ruokaa. Niin kuin ei mitään riitaa olisi ollutkaan. Olisiko se miettinyt asioita ja kuitenkin ajatellut, että voisin mahdollisesti olla oikeassa? Tai ei ole ajatellut mitään, mutta ei mennyt rikkikään vaikka maailma ei pyörinytkään siihen suuntaan kuin itse toivoi.
Aika hieno poika teiniksi niin kuin hän itsekin sanoi. Toivon kuitenkin, että itse pysyn lujana, mutta reiluna. Toivon, että pysyn raamina kaikelle sille myrskylle mihin hormonit vaativat
. Erehtyäkin kai täytyy, että oppisi. Toivon, että ne rajat haettaisiin täältä kotoa ettei tarvitse muualta rajoja hakea.
Tyttö on hyvin määrätietoinen ja vahva luonne. Hieno tyttö. Toivon, että osaan arvostaa lasteni omia luonteenpiirteitä sellaisenaan, mutta osaisin ohjata arvoissa ja arvostuksessa oikeaan. Muistaisin aina olla esimerkkinä.
Arvostan lapsiani paljon ja olen heistä ylpeä. Arvostan sitä viisautta, jonka näen heidän silmistään.Toivon, että he löytävät oman juttunsa ja, että se kantaa elämässä. Toivon olevani heille hyvä esimerkki.