Onkin koti, is home

2005 I saw this house was on sale in Etuovi.com's website. I opened it every morning at work and watching the picture of this house and thought it would be my home. We did not have at that time the possibility buy this house.

We both changed jobs 2008-2010, I met a woman who lived in this house. I remember saying that she will live in my home. I was invited into the house. Later  she told this house would be on sale? After this, we were invited for coffee with my husband. We stayed coffee calls of almost three hours. My husbend began to count our ability to buy that house.

Went a few weeks,and the decision was made. From that  three months 2010  we lived in this house. It was Christmas time. Frost - 26. The house was really dirty and the last renovation were made the 80's. Our children were not very enthusiastic. Smaller felt this was too big and older child view it dirty, old and ugly.

2005 näin tämän talon myytävänä etuovi.comin sivuilla. Avasin joka aamu töissä tämän talon kuvan ja ajattelin, että se olisi minun koti. Meillä ei ollut tuolloin mahdollisuutta talon hankintaan.

Vaihdoin työpaikkaa ja tapasin ihmisen joka asui tässä talossa. Muistan sanoneeni, että asut minun kodissani. Sain kutsun taloon. Myöhemmin tämän talon silloinen perheen äiti sanoi, että he aikovat muuttaa takaisin hänen lapsuudenkotiinsa ja talo (mme) tulisi myyntiin, oletteko kiinnostuneet?  Tämän jälkeen saimme kutsun kahville aviomieheni kera. Viivyimme kahvikutsuilla melkein kolme tuntia. Mies alkoi laskemaan ja arvioimaan mahdollisuuksiamme ostaa tuo talo.

Meni muutama viikko ja päätös oli tehty. Tästä kolme kuukautta 2010 ja asuimme tässä talossa. Se oli joulun aikaa. Pakkasta - 26. Talo oli todella likainen ja viimeisin remontti tehty 80-luvulla. Lapsemme eivät olleet kovin innostuneita. Pienemmän mielestä tämä oli liian iso ja isomman lapsen mielestä likainen, vanha ja ruma.

 

Muistan kuinka joulun aikaan meitä oli 17 henkeä perheestä joulua viettämässä meillä ja kuinka koiraa ulkoiluttaessa kävelin moneen kertaan talon ohi. En meinannut uskoa, että tässä todella asuimme, että se oli meidän koti. Tunne oli pelottavakin. Ensimmäistä kertaa ymmärsin mitä tarkoittaa sanonta ' varo mitä toivot, se voi toteutua'. Tunne oli liikaa ja pelottavinta oli, että meillä oli jo hyvin. Kiva juuri remontoitu koti, mukavat naapurit. Entä jos teimme väärän valinnan.




I remember how during the Christmas season we had 17 familymembers at the house  and how I was walking with  the dog  past the house several times. I could'nt  believe this is really  our home. The feeling was intimidating. For the first time I understood what it means saying 'be careful what you wish for, it may come true. " The feeling was too much and frightening. We already had a nice freshly renovated home, nice neighbors. What if we made the wrong choice.

Nyt on taloa remontoitu ja jouluna tulee neljä vuotta täyteen. Remontoitu on jotain koko ajan. Talon huoltotyöt vievät itsessään paljon aikaa. Ajatus remontista on edelleen, että pikkuhiljaa tehdään. Iso talo ja ison talon tarpeet ovat opettaneet keskeneräisyyden sietämistä. Taloa on opeteltava tuntemaan. Suunnittelu ja haaveilu on osa remonttia. Talo on niin koti, niin oma.

Yllätyksiä on ollut matkalla ja pennejä lasketaan, yritetään tulla toimeen. Talo veisi kaiken jos haluaisi, mutta vanhat autotkin vaativat puuhaa. Juuri nyt aviomies on ollut toista viikkoa korjaamassa toista autoa. Koneremontti ja taisi mennä jarrutkin uusiksi. Minun autoni odottaa vuoroaan, öljy vuotaa öljypohjasta.

Sanoisinkin, että ihan tavallista arkea eletään. Tasapainoillaan. Uskoisin, että niin moni muukin. Arjen kauneus on ainakin juuri nyt kaikesta huolimatta helppo nähdä. Puut ovat suulissa. Ei pakkasta tai lumitöitä. Tuore pulla tuoksuu talossa. Yksi iso koulutyö on tehtynä, lähettämistä vailla. Punttitreeni tehty. Ystävät Wienistä ovat tulleet käymään kotisuomessa. Heitä odotellaan.