Rauhallinen aamu. Kaikki muut nukkuvat vielä. Sunnuntain Hesari on parasta. Olen keittänyt kahvit mutteripannulla ja laitoin kakluunin lämmittämään.
En tuota kuvassa olevaa vaan olohuoneen kakluunin.
Luin aikaisempia kirjoituksia ja mietin, että aikamoista. Rehellisesti näytän kirjoittavan taloudesta.
Talo vie ison osan. Remontoitu on paljon. Mietin, että ostaisiko kesämökin tai veneen jos jäisikin jotain tai asuisi pienemmässä siis jäisikö säästöön? Saunatupa on viimeisin remonttikohde. Parveke
ja katto odottaa jonossa.
Arki on kuitenkin rauhoittunut merkittävästi. Alussa kirjoittelin kuinka urheilu vie aikaa ja oli sitä omaa aikaa. Nyt lapset
ovat nuoria ja heillä on omat menot. Omaa aikaa on yllin kyllin.
Vuosi 2020 jäi varmasti kaikille mieleen. Ison talon puuhat pitävät
kiinni arjessa. On mielekästä kun ei ole pakko, mutta tekemistä on. Klapittelen puusuulissa puita valmiiksi. Tehdään ruokaa ja leivotaan ajan kanssa. Lämmitetään saunaa. Koiran kanssa ulkoilu vie oman aikansa. Hyvää
vastapainoa kun työt ovat olleet pitkälti verkossa kotona ruokasalin pöydän päässä. Hyvä arki tulee tavallisista asioista.
Tässä kirjoittelee juuri 50 täyttänyt. Sama nainen 20v kun ei tiedä mihin olisi lähtenyt. Alussa kirjoittelin, että amerikassa vietettiin pitkiä aikoja. Oli kiire nähdä kaikkea. Mies aina keväisin
kysyi, että mihin nyt mieli kun keväällä ei tiennyt mihin menisi. Pitkät lenkit ovat olleet hyvä vastaus tähän. Ne ovat matkoja hyvään mieleen.
Viime vuosi omalla kohdalla oli sairastelun ja toipumisen aikaa. Joskus pelotti, mutta osasin olla toiveikaskin. Hyvät kirjat antoivat paljon. Elämänkerrat ja historia kiinnostavat. Luen kyllä muutakin Lucinda
Riley tuli tutuksi. Hän on hyvin perehtynyt naisten asemaan vuosisatojen saatossa ja vei matkalle toisiin maihin kun itse makasin sängyssä. Joulukuussa pystyin jo polkemaan kuntopyörää puoli tuntia ja nyt joululomalla on mennyt
jo tunnin muutaman kerran niin ettei tule jälkiseuraamuksia. Osaan iloita siitä.
Liikunta aidosti tuo hyvää mieltä ja nyt
täytyisi opetella kohtuutta, palautumista ja rentoututumista. Suurin haaste on edelleen päästä irti suorittamisesta. Enää kroppa ei jaksa sitä mitä pää vaatii. Ehkä kuitenkin olen oppinut kuuntelemaan
omaa jaksamista ja aina välillä uskonkin.
Ylellisyyttä on artikkelin kirjoittaminen. Olen matkalla ja oppipoikana, mutta päässyt juonesta kiinni.
Voi kun saisin kirjoittaa uuden. Lähestyisin ihan toisin. Sisällön analyysi on auennut minulle.Tähän en olisi päässyt ilman hyvää ohjausta. Olisikohan se minun uuden vuoden toiveeni?