Klo 7.00 Aamu alkoi ilman sähköä
Yöllä vanha talo narisi ja vinkui. Aamulla noustiin pimeään kotiin. Iskä oli jo laittanut
kynttilöitä alas, että oli mukava tulla pieneen valonkajoon. Lapsista se oli ihan jees. Kumpikin hoiti aamutoimet siinä määrin kun pystyttiin ilman sähköä. Leipää ja hedelmiä aamupalaksi. Pojalla
jäi geeliä sormiin kun ei tullut vettä, mutta tilanne huomioiden asia näytti olevan ok.
En saanut aamukahvia. Lähin huoltsikka 500m ei hätää,
jos tiukka paikka tulee. Itsellä toimistopäivä eli voin tehdä työtä kotoa. Vähän huolettaa, että mistä alkaisi. Paljon pikkuasioita jotka varattu tälle päivälle hoidettavaksi. Omakin essee pitäisi
vielä viimeistellä. Olisi niin kiva jäädä joululomalle kun omat kouluasiat olisivat ajantasalla. Mikään ei rasita niin kuin tekemättömät työt. Opiskelu kyllä opettaa keskeneräisyyden sietämistä
ja vannon, että opiskelu on pääasiassa antoisaa ja mielenkiintoista.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli hyvä kirjoitus johtamisesta
(liitteenä hyvä kirjoitus) ja se jäi minua mietityttämään. Omakohtainen kokemus työssä ja opiskeluissakin on pelkästään positiivista. Omasta esimiehestäni voisin sanoa, että meillepäin
näkyy luottamus ja meidän puolella olo.
Sanoisin, että siinäpä se. Omista työkavereistani voisin sanoa, että ovat näitä tämän
päivän moniosaajia ja venyvät tarvittaessa. Rajat nimenomaan pitäisi laittaa tähän työn päättymiselle ja mukana kuljettamiselle. Esimiehemme on tämänkin haistanut ja vaatinut ylityövapaiden pitämista
ja katsoo eteenpäin, että jaksavia työntekijöitä on jatkossakin.
Muutahan se ei tarvitse. Fiksut työntekijät kyllä tietävät
tämän päivän tulosvastuun, mutta jos halutaan tulosta pitäisi tehdä perustyö hyvin ilman palaveri/kehittämispaineita. Luottamus, että työn jälki kehittyy kokemuksen kautta. Hiljainen tieto siirtyy
kehittämään ja tulokkaat keskittyvät suorittavaan osaan, jotta näkevät ensin perustyön kyetäkseen kehittymään.
Kun voi vaikuttaa
omaan työhön, tulee myös luovuutta.Mahtavaa, että meillä on jo hyviä johtajia.
Työ on kuitenkin työtä ja se asenne
kannattaa säilyttää, mutta juuri omalla asenteella voidaan vaikuttaa omaan työviihtyvyyteen. Keskittymällä tekemään oman parhaansa,siitä kasvaa luottamus omaan osaamiseen ja uskallus kokeilla uusia menetelmiä
työssä.
Omassa työssäni minulla on ollut mahdollisuus tämä kokea. Olen nähnyt kuinka epävarmuus luo epäluottamusta
ympäristöön. Kokemuksen kasvaessa luottamus kasvaa. Olen saanut nähdä nousun epävarmuudesta varmuuteen ja luottamuksen ilmapiiri on kasvattanut hienon ihmisen, joka uskoo omaan osaamiseensa ja haluaa kehittyä
eteenpäin.
Yksi ihminen voi olla merkityksellinen kannustuksen tiellä ja se voi olla kuka tahansa, joka haluaa uskoa toisen potentiaaliin.
Usein tämä vaatii poistumisen mukavuusalueelta, jotta voi kehittyä. Tyytyminen vallitsevaan tilanteeseen ei vie eteenpäin. Sanoisinpa, että usko mahdottomaan ennemmin kuin valitset turvallisen reitin.
Tämä on aihe johon olisi kiva saada vuorovaikutusta ja jopa ravistella omia ajatuksia pois tutuilta urilta.