Palasin juuri opiskelemasta. Parasta opiskeluissa on opiskelukaverit. Ilman muuta myös innostavat luennoitsijatkin.Uskomatonta viisautta josta ammentaa. Tavallisistakin huomioista muuttuu näkökulma kun katsoo sitä toisen silmin. Uskomatonta rikkautta arkeen. Opiskeluni on yhdistetty terveys ja tekniikka ajatuksena hyvinvointiteknologia.

Mielenkiintoista kuinka ennakko-oletuksetkin voivat mennä pieleen. Tekniikan osaamista ei ole kuin käyttäjänä, mutta taitavassa ohjauksessa muuttuu ymmärrettäväksi. Ehkä vielä voin kutsua itseäni tekniikan osaajaksi. Ei ole vaikeita asioita, on vain asioita joihin pitää perehtyä ja olla valmis näkemään vaivaa.

Välillä tuntuu ettei resulssit riitä kaiken tämän omaksumiseen, mutta heti ei kannata analysoida vaan antaa ajan kulua ja tuoda ajatuksenvirtaa tullessaan.

Opiskelu tukee työelämää ja päinvastoin. Kykenee suhtautumaan työhön työnä. Ei tunteella. Tarkoitan, että suhtautuu asioihin asiallisesti eikä miltä minusta tuntuu tyylillä.

Opiskelut on omaa aikaa. Pidän molemmista ja juuri nyt sanon vaikka väsynyt olenkin, että molempi parempi. Ei kannata jäädä paikalleen jos haluaa kehittyä. Pelkästään uudet ihmiset tuovat rikkautta arkeen. Älkää antako arjen viedä mennessään kun siitä voi nauttiakin. Syksy se on täälläkin ja välillä väsyttää, mutta olen ainakin voinut valita väsyttääkö siksi, että olen antanut paljon vai siksi, että minulta on otettu paljon. Toivoisin jokaiselle voimaa hakea muutosta jos tuntuu, että on tie vastassa. Ei odoteta, että joku muuttaa meidän elämän vaan muutetaan sitä itse. Otetaan itse arjesta vastuu.

Toivon, että tämä innostus säilyy.