Ajatus, että lapsen ei tarvitse harrastaa ei ainakaan meillä toteudu. Tytär on soittanut kohta kaksi vuotta pianoa ja puhunut koko ajan, että haluaisi soittaa
myös viulua. Ei siis pianon sijaan viulua vaan myös viulua.
Musiikkiopistossa viulun opettaja antoi mahdollisuuden kokeilla viulua ja nyt näyttää
siltä, että tyttären innostus vain kasvoi. Kirjoitan tämän muistikisi, että tämä on tyttären valinta joka on siis kesällä 8-v.
Toisaalta
hän on luonteeltaan suhteellisen vahva ja tietoinen mistä pitää ja mistä ei. Tytär kävi kaksi vuotta baletissa ja kun aika koitti hän päätti, että ei enään yhtään balettia. Kaksi kertaa
käytiin tutu päällä parkkipaikalla istumassa ja hän ilmoitti ettei sinne enään mene. Ei menty. Sen verran päättäväinen ja kintut kiinni penkissä istui ettei tullut mieleenkään irrottaa tytärtä
penkistä.
Hän harrastaa myös partiota, lentopalloa, yleisurheilua ja jalkapalloa. Tyttö on iloinen ja virkeä. Viikonloput ovat vapaita ja viikolla
kaksi vapaapäivää. Onnistuu siksi, että osa harrastuksista on kesällä ja osa syksyllä ei kaikkea yhtäaikaa. Harrastuksiin on matkaa 1km. Ainoastaan soittotunnit ovat 20km päässä, jossa käydään
kerran viikossa. Saa nähdä kun ikää tulee lisää mikä harrastus valikoituu mieleiseksi. Oman tyttäreni puolesta olen harrastusten puolella.
Kesällä
mennään mökille ja lomalle perheen aikataulun ehdoilla